Matkalla

Lennot Istanbulin kautta Nairobiin menivät yllättävän hyvin. Lapset olivat tosi reippaita. Nairobissa olimme keskellä yötä. Otso sai jatkaa uniaan rattaissa ja oli täysin tietämätön visa-jonoista, matkalaukkusekoiluista ja  alkumatkasta pienessä bussissa. Rattaat saatiin sisälle ja matka jatkui Afrikan pimeässä yössä. Itse en juurikaan saanut nukutuksi, kun valvoin kuskin tiellä pysymistä. Auton valot olivat surkeat, vettä sateli, vastaaantulevien autojen valot sojottivat minne sattuivat ja välillä ei tietä meinannut nähdä ollenkaan.

Bussimme näyttää aika hyvältä, mutta se kolisi ja rämisi asvaltillakin, puhumattakaan kuoppaisesta hiekkatiestä ja takaosassa oli TODELLA sydänvilu!/Malli
Kuuden jälkeen aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta, maiseman piirteet alkoivat tulla esille. Koululaiset lähtivät kouluihinsa. Oli hienoa katsella aamun sarastusta.

Yhden aikaan päivällä ajoimme vihdoin Kendu Bay Adventist Hospitalin pihaan. Purimme tavarat, jakauduimme vierastaloihin omiin huoneisiimme ja nautimme lämmöstä!

 Tässä talossa kenialaiset keittäjät valmistivat ruokamme, taloudenhoitaja pesi pyykkimme (ulkona) ja me asuimme Tiinan, Darlan (amerikkalainen sairaanhoitokoulun opettaja) ja Myriamin  (chileläinen lääketieteen opiskelija) kanssa./M

Ensimmäinen jännittävä hetki lapsilla "kotona": saadaanko äiti ulos vessasta! /M

Vihdoinkin netissä

Terveisiä Keniasta!

Kaksi viikkoa on mennyt yhdessä hujauksessa. Yritin saada nettiyhteyttä heti alkajaisiksi, mutta uuden SIM-kortin saaminen ei oikein onnistunut. Nyt olen sairaalan toimistolla, jossa on netti.

Reissu on mennyt tähän asti hyvin. Olemme kaikki olleeet terveinä ja olemme monta kokemusta rikkaampia. Kirjoitan niistä uusia päivityksiä ja yritän saada muutaman kuvankin mukaan.

Lentokentällä

Olipahan monimutkaista,mutta nyt ollaan jätetty tavarat, menty turvatarkastuksesta, selvitty passintarkastuksesta. Aina oppii uutta:margariini on neste...

Muoks: meillä viidellä sai olla yhteensä 150kg matkatavaraa,10 laukkua ja yksi laukku sai painaa enintään 23 kg. Siinä sitä oli pakkaamista. Edellisiltana punnittiin tavarat, niitä oli 20 kg liikaa... Ankaran karsinnan jälkeen päästiin lähemmäs noita lukemia. Niin ja käsimatkatavaraa sai olla 8kg/henkilö.
Meillä oli yhteensä 9 laukkua, kolme lentolaukkua ja viisi reppua. Koskaan ennen ei ole käsimatkatavaroita punnittu, mutta nyt lentolaukkua joutuivat nekin puntariin... Kaksi painoi 12 kg...onneksi reput selässä eivät joutuneet tarkempaan syyniin, ne olivat myös aika painavia. Kauhulla mietin, miten olisimme selvinneet tavaroista, jos olisimme matkustaneet KLM:n koneella. Kuten osa porukasta teki. Silloin matkatavaraa olisi saanut olla 46kg jokaisella...

Lentokentällä tapasimme ensimmäistä kertaa myös Sinin ja Leenan. Sini oli myös ensimmäistä kertaa Maranathan matkalla, mutta Leena oli ollut kerran aiemmin.

Moottoritiellä

Niin vain saatiin kaikki pakattua... Jännityksellä matkaamme kenttää kohti, kuinkahan paljon ylimääräistä onkaan... Kone lähtee klo 13.20 Istanbuliin.

Nuttuja

 Nuttuja Hämeestä. 

Ylimmät nutut on neulonut työkaverini kirurgian poliklinikalta, kiitos Lotta! Linkittäisin blogisi tähän, jos muistaisin sen osoitteen.

 Iso paketti nuttuja oli jätetty sairaalan neuvontaan, kaikkien tämän kuvan ja seuraavan kuvan alapuolella olevien nuttujen takana on Saija. Hän ei tosin ole ihan kaikkia tehnyt itse, mutta on kertonut ystävilleen ja äidilleen matkastamme ja nuttukeräyksestämme. 

Nämä on neulonut työkaverini vuodeosastolta, kiitos Päiville!

Koululaisten leluja

Tämän sivun lelut ovat Viljan luokkalaisilta peräisin. Nämä on kuvattu pokkarilla, joten muutamat kuvat jäivät vähän epätarkoiksi, mutta eiköhän sieltä omansa tunnista. Pieni pussillinen pikkuautoja jäi mielestäni kuvaamatta.

Pehmolejuja, nuttuja ja pakkausta

Viljan luokalla ja Otson päiväkotiryhmässä järjestettiin pehmolelukeräys. Toiveena oli, että jokainen halukas lapsi voi tuoda jonkun oman lelunsa Keniaan vietäväksi. Leluja kertoikin melkoinen määrä. Niillä saadaan iloa monen pienen ja isommatkin lapsen elämään. Joskus antamisen ilo voi olla saamista suurempi!

Nämä lelut on saatu päiväkodista. Kiitos kaikille lelujaan lahjoittaneille C-Jappilaisille!