BLOGIA TÄYDENNETÄÄN MYÖS TAANNEHTIVASTI!
KOMMENTIT ON KIVOJA!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Saapuminen Keniaan

Sunnuntaina 30.6 hyvästelimme lapset ja suuntasimme lentokentälle. Pääsiäisen aikaan tv:ssä esitettiin Kirurginen safari-niminen dokumentti, joka oli kuvattu heti edellisen matkamme jälkeen. Se teki oman vaikutuksensa meihin ja halusimme lähteä uudelleen Keniaan ja etenkin lääkärin hommiin.
Otimme yhteyttä Pirjo Syväojaan, joka toimii Kendun sairaalan työyhteydessä vammaisprojektin koordinaattorina. Iloisesti meidät toivotettiin tervetulleiksi ja niin matkan suunnittelu saattoi alkaa. Kävi ilmi, että samaan aikaan Kenduun oli lähdössä Suomesta röntgenlaiteinsinööri asentamaan uutta natiivikuvauslaitetta. Aikataulut sopivat hyvin yhteen, joten lyöttäydyimme heidän matkaansa.
Lentokentällä tapasimme ensimmäistä kertaa matkaseuramme: Jan, Katarina ja Fanny sekä toinen Jan ja Esko, jonka Seppo oli tavannut kerran aiemmin muutama vuosi sitten.
Lensimme Turkish Airlinesillä Istanbulin kautta Nairobiin. Helsingistä lähdimme klo 13.05 ja perillä olimme 2.30. Passin tarkastuksen, viisumien hankkimisen ja matkatavaroiden keräämisen jälkeen pääsimme vihdoin autoon, joka vei meidät pariksi tunniksi nukkumaan adventtikirkon omistamaan Guest houseen.
Aamukahdeksalta jatkoimme matkaa tutustumalla Nairobissa rakenteilla olevaan sairaalaan, johon olisi tarkoitus myös asentaa röntgenkuvauslaitteet. Kirkolla on suuret suunnitelmat isosta sairaalasta, jonka ensimmäinen vaihe on nyt työnalla. Tilat sinänsä näyttivät jo ihan hyviltä, mutta suunnitteluvaiheessa ei koko röntgenosastoa ollut suunniteltu.  Yhden seinän kaatamisen jälkeen tilat olisivat hyvät kuvauslaitteistolle…
Pakollisten toimistossa käymisen ja vieraskirjaan nimen kirjoittamisen jälkeen pääsimme vihdoin autolla matkaan kohti Kendu Bayta.  Edessä olisi n. kahdeksan tuntia autossa istumista. Matka kului torkkuen ja maisemia ihailleen. Minä myös ahkerasti neuloin J


Auringon jo laskiessa saavuimme vihdoin viimein perille… Kendussa luulivat meidän tulevan vasta seuraavana päivänä, joten illallista ei enää ollut, mutta majapaikat kaikille olivat kuitenkin valmiina. Yöllä ei kauan unta tarvinnut odottaa… Hienoa olla taas täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti