Sunnuntaina 30.6 hyvästelimme lapset ja suuntasimme
lentokentälle. Pääsiäisen aikaan tv:ssä esitettiin Kirurginen safari-niminen
dokumentti, joka oli kuvattu heti edellisen matkamme jälkeen. Se teki oman
vaikutuksensa meihin ja halusimme lähteä uudelleen Keniaan ja etenkin lääkärin
hommiin.
Otimme yhteyttä Pirjo Syväojaan, joka toimii Kendun
sairaalan työyhteydessä vammaisprojektin koordinaattorina. Iloisesti meidät
toivotettiin tervetulleiksi ja niin matkan suunnittelu saattoi alkaa. Kävi
ilmi, että samaan aikaan Kenduun oli lähdössä Suomesta röntgenlaiteinsinööri
asentamaan uutta natiivikuvauslaitetta. Aikataulut sopivat hyvin yhteen, joten
lyöttäydyimme heidän matkaansa.
Lentokentällä tapasimme ensimmäistä kertaa matkaseuramme:
Jan, Katarina ja Fanny sekä toinen Jan ja Esko, jonka Seppo oli tavannut kerran
aiemmin muutama vuosi sitten.
Lensimme Turkish Airlinesillä Istanbulin kautta Nairobiin.
Helsingistä lähdimme klo 13.05 ja perillä olimme 2.30. Passin tarkastuksen,
viisumien hankkimisen ja matkatavaroiden keräämisen jälkeen pääsimme vihdoin
autoon, joka vei meidät pariksi tunniksi nukkumaan adventtikirkon omistamaan
Guest houseen.
Aamukahdeksalta jatkoimme matkaa tutustumalla Nairobissa
rakenteilla olevaan sairaalaan, johon olisi tarkoitus myös asentaa
röntgenkuvauslaitteet. Kirkolla on suuret suunnitelmat isosta sairaalasta,
jonka ensimmäinen vaihe on nyt työnalla. Tilat sinänsä näyttivät jo ihan
hyviltä, mutta suunnitteluvaiheessa ei koko röntgenosastoa ollut suunniteltu. Yhden seinän kaatamisen jälkeen tilat
olisivat hyvät kuvauslaitteistolle…
Pakollisten toimistossa käymisen ja vieraskirjaan nimen
kirjoittamisen jälkeen pääsimme vihdoin autolla matkaan kohti Kendu Bayta. Edessä olisi n. kahdeksan tuntia autossa
istumista. Matka kului torkkuen ja maisemia ihailleen. Minä myös ahkerasti
neuloin J
Auringon jo laskiessa saavuimme vihdoin viimein perille…
Kendussa luulivat meidän tulevan vasta seuraavana päivänä, joten illallista ei
enää ollut, mutta majapaikat kaikille olivat kuitenkin valmiina. Yöllä ei kauan
unta tarvinnut odottaa… Hienoa olla taas täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti