Lennot Istanbulin kautta Nairobiin menivät yllättävän hyvin. Lapset olivat tosi reippaita. Nairobissa olimme keskellä yötä. Otso sai jatkaa uniaan rattaissa ja oli täysin tietämätön visa-jonoista, matkalaukkusekoiluista ja alkumatkasta pienessä bussissa. Rattaat saatiin sisälle ja matka jatkui Afrikan pimeässä yössä. Itse en juurikaan saanut nukutuksi, kun valvoin kuskin tiellä pysymistä. Auton valot olivat surkeat, vettä sateli, vastaaantulevien autojen valot sojottivat minne sattuivat ja välillä ei tietä meinannut nähdä ollenkaan.
Bussimme näyttää aika hyvältä, mutta se kolisi ja rämisi asvaltillakin, puhumattakaan kuoppaisesta hiekkatiestä ja takaosassa oli TODELLA sydänvilu!/Malli
Kuuden jälkeen aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta, maiseman piirteet alkoivat tulla esille. Koululaiset lähtivät kouluihinsa. Oli hienoa katsella aamun sarastusta.
Yhden aikaan päivällä ajoimme vihdoin Kendu Bay Adventist Hospitalin pihaan. Purimme tavarat, jakauduimme vierastaloihin omiin huoneisiimme ja nautimme lämmöstä!
Tässä talossa kenialaiset keittäjät valmistivat ruokamme, taloudenhoitaja pesi pyykkimme (ulkona) ja me asuimme Tiinan, Darlan (amerikkalainen sairaanhoitokoulun opettaja) ja Myriamin (chileläinen lääketieteen opiskelija) kanssa./M
Ensimmäinen jännittävä hetki lapsilla "kotona": saadaanko äiti ulos vessasta! /M
Kuuden jälkeen aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta, maiseman piirteet alkoivat tulla esille. Koululaiset lähtivät kouluihinsa. Oli hienoa katsella aamun sarastusta.
Yhden aikaan päivällä ajoimme vihdoin Kendu Bay Adventist Hospitalin pihaan. Purimme tavarat, jakauduimme vierastaloihin omiin huoneisiimme ja nautimme lämmöstä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti