Masai Mara

Viime viikonlopun vietimme safarilla Masai Maran luonnonsuojelualueella. Tie sinne oli pitka ja polyinen, mutta kuuden tunnin ajomatkan jalkeen saavuimme perille. Seeproja, gnu-antilooppeja ja villisikoja naimme ensimmaiseksi. Melkein heti tuli norsujakin vastaan. Samoin korppikotkia, sihteerilintuja ja muita hienoja lintuja.

Gnut olivat aloittaneet vaelluksensa Serengetin suuntaan nelja paivaa aiemmin ja ylittaessamme siltaa pitkin Mara-jokea kohtasimme kammottavan nayn. sadoittain kuolleita antilooppeja kellui joessa ja oli takertuneita rannan kivikkoihin. Oppaamme kertoi, etta gnuita on kaksi miljoonaa ja niista 250 000 kuolee joka vuosi jokea ylittaessaan. Hajukin joen rannalla oli karmea. Onhan se selvaa, etta jotain tarvitaan liiallisen lisaantymisen ehkaisemiksi, mutta jotenkin tuli surullinen olo. Gnut pakkautuvat joessa kuulemma niin lahelle toisiaan, etta osa niista kaatuu, taittaa kivikossa jalkansa ja jaa muiden jalkoihin.
Yksi kuusimetrinen uroskrokotiili nahtiin joessa ja muutama pienempi, niilla taisi olla juhlapaivat. Virtahepoja joessa lekotteli kanssa, ne eivat paljon liikkuneet.

Oli kylla hieno katsoa, kuinka gnut taivalsivat kaikki samaan suuntaan.

Yon vietimme telttamajoituksessa. Aamulla ajoimme toiseen osaan luonnonpuistoa ja naimme leijonia ja parhaimpana kaikesta gebardin! Se istui ensin korkean kiven paalla tahystelemassa, mutta lahti sitten vaanimaan impala-antilooppia ja seeproja. Valitettavasti se ei saanut saalista, emmeka me nahneet sen juoksevan huippuvauhtiaan.

Kati saa laittaa lisää eläinkuvia...