Mitä Vilja ja Otso tekivät mumman kanssa?

Alunperin Mumma ajatteli menevänsä lasten kanssa muiden mukana työpaikalle uuden leikkaussalin rakennustyömaalle. Mutta olosuhteet siellä oli aika haastavat: märkää ja pimeää. Kattopellit olivat myöhästyneet viikkokaupalla ja sateet alkaneet.
Me harrastimme siistejä sisätöitä: piirustusta, pelailua, käsitöitä ja kissanhoitoa; tietysti alkupäivinä katolla liikkuneet apinat saivat meidät ryntäämään ulos niitä ihmettelemään. (myöhemmin apinoita ei näkynyt)

  Vilja piirsi ja Otso ihaili: monsterimummaa ja kyklooppimummaa ja taisi olla -paappakin! Lapsilla oli tosi hauskaa keskenään piirrellessään.

 Välillä kävimme tietenkin työmaalla tervehtimässä äitiä, isää ja muita; etupäässä Tiina-ystävää. Kävimme ostamassa Leipomosta ihanaa kuumaa leipää ja pikkupullia, nam:))

 Välillä keinuttiin: Oli kymmenen pientä ja pikkuinen sanoi: keinutaan, keinutaan ja he keinuivat ja yksi putos, jäi yhdeksän jäljelle ja pikkuinen sanoi: keinutaan....

 Kävimme myös kylän pikkuputiikeissa ostoksilla: pesuvateja, koska oli miellyttävämpää pestä kylmällä vedellä vadista kuin seistä kylmässä suihkussa. Tässä Päivin innoittamina kokeillaan afrikkalaista kantotapaa. Vilja huomasi, että lippiksestä oli Otsolle apua!

     Joskus saattoi ihailla nukkuvaa Mpolea Tiinan ja Mumman ikkunalla

Yhdestä pihavarastosta suomalaiset löysivät amerikkalaista lahjoitustavaraa sairaalaan vudelta 2007. Osittain se oli likaantunutta ja osin puutteellista, esim alakuvan nostovaate, joita oli paljon! muttei nosturia... Mumma pelasti roskakasasta yhden mielenkiintoisen näköisen sairaalatavaran, jolla lapset saattoivat leikkiä sairaalaa...

 Tiinan kanssa teimme yhdestä nosturiliinasta keinun viikunapuun oksaan. Kaksi lasta siihen mahtui. Mutta kuumassa (yli 40C) Mumma ei kovin kauan jaksanut vauhtia antaa, niinpä kävimme välillä taas kanalassa.

                 Hautovan kanan alta pujahti vastakuoriutunut tipu! 

 Pikkutiput on kahden kanaemon hoivattavina erillisessä karsinassa lämpölampun alla.

 Hautovia kanoja oli toistakymmentä. Siellä oli myös kolme kukkoa; kukkojen arvoasteikkoa en tunne, mutta yksi oli tosi iso ja komea, olisiko ollut isäntä!?

                Jälleen menimme keinulle; nyt Vilja antoi vauhtia

                                                    ja toisinpäin! 
Myös sairaalan saunasta pitävän johtajan Ericin tyttäret olivat joskus keinussa.

Välillä hoidettiin Mpolea, silitettiin, leikitettiin hiirellä ja lankamytyllä ja ilmapallolla ja kulkuspallolla; kerran se kylvetettiinkin, koska se oli ihan pölyinen painittuaan kukkapenkissä Sindyn (Ericin lasten kissa) kanssa. Kylvyssä Mpole ensin vastusteli, mutta lopuksi istui sievästi vadin pohjalla ;)

 Viljalla oli kahden viikon läksyt  mukana ja niitäkin piti tehdä, välillä. Joskus Otsokin sai olla sanomassa, mikä naamiaisiasu millekin eläimelle piirretään. Tässä Otso pelaa Ipadillä. Yhden aamupäivän lapset viettivät sängyssä moskiittoverkon alla Ipadia pelaten! Mumma laski ja järjesti sillä aikaa kynät, vaatteet, silmälasit ja muut viemiset.

Vilja heräsi yhtenä aamuna Mumman vieressä aikaisin ja halusi pelata AngryBirdsejä Mumman kännykällä.

Viimeistä edellisenä päivänä kylältä oli tilattu Diana ja Vivian tekemään Viljalle ja myös Katille lettikampauksia.

 Vilja myös virkkasi Mpolen kaksoisolentoa kotiinviemisiksi; tässä pään alkua kokeillaan oikealle Mpolelle hatuksi. Viljan Mpole on vielä kahta jalkaa vaille valmis...
Kaikenkaikkiaan lapset viihtyivät yllättävän hyvin; tosin mehän olimme myös menossa aika paljon: kirkossa, konsertissa, sunnuntailounasvieraina sairaanhoitajakoululla kenialaisten kanssa, eri kylissä ja kouluilla, kävimme synnärillä ja lastenosastolla moneen kertaan, shoppailemassa ja safarimatkallakin meni kolme päivää.
 Teksti ja kuvat Malli