BLOGIA TÄYDENNETÄÄN MYÖS TAANNEHTIVASTI!
KOMMENTIT ON KIVOJA!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Missä ja miksi olimme?


 Maranatha Volunteers Finland ry on kristillinen vapaaehtoisyhdistys, joka järjestää projektiluonteisia matkoja ympäri maailmaa. Matkoilla rakennetaan kouluja, sairaaloita, kirkkoja ja muita kipeästi tarvittavia rakennuksia. Rakentaen rakennumme!

Tytär miehineen saivat työkavereiltaan kuulla näistä projekteista ja innostuivat asiasta. Kenian matkaa suunnittelimme jo keväästä asti. Lasten ja mumman mukaanlähtö vähän arvelutti: kuumaa? käärmeitä? moskiittoja?tauteja? matkat? 6-12 tunnin bussimatka Nairobista Kenduun? Kaikilla kolmella aikuisella oli ollut haaveena joskus tehdä jotain afrikkalaisten hyväksi.

Kartalla: https://kenyapharma.org/facilities/88
Kartalla näkyy myös Nairobi, Masai Mara ja valtava Victoriajärvi...
Kun päätös meidän kaikkien matkasta oli tehty, alkoi kiireiset matkavalmistelut: hankittava rokotuksia, malaria-lääkitykset, viemisiä: sairaalatarvikkeita, vauvoille nuttuja ja vaatteita, kaikenkokoisia vaatteita, pehmoleluja, kyniä...
Kaikkea saatiin vähän enemmänkin, kun saimme mukaan ottaa! Mumman ja Paapan muutto viikkoa ennen matkaa pani vauhtia pakkaamiseen; tosin paljon Keniassa tarpeellista annettiin kirppareille tai heitettiin roskiin: vaatteita, kenkiä, henkareita, nappo! jne. Ystävät kutoivat nuttuja, mumma oli kerännyt mittavan pehmolelukokoelman ja niitä ja muita leluja saatiin myös Viljan koulu- ja Otson päiväkotikavereilta, kuten myös lastenvaatteita. Ystävät toivat silmälaseja ja löytyi niitä kotoakin. Mukaan otettavat omatkin vaatteet  (myös liinavaatteet, peitto ja tyynyt) melkein kaikki jätettiin sinne tai jo jaettiin.
Ennen matkaa, matkalla ja kotona rukoilimme paljon johdatusta ja turvallista matkaa. Kotikirkossakin oli meille matkaansiunaustilaisuss! Aina ennen auton starttaamista matka siunattiin; ainakin hiljaisesti. Kotona on ollut paljon aihetta kiittää! Saimme nähdä ja kokea paljon, koimme paljon ystävällisyyttä, iloisuutta ja myös tunnetta siitä, että saattoi olla iloksi toiselle ihmiselle, vaikkapa vain ottamalla hänestä valokuvan ja sitten näyttämällä sitä hänelle. Lapset ihastuttivat vaaleudellaan; heitä haluttiin koskettaa ja silittää ihoa! 

                                       Sairaala-alueen portti
                                           Sairaalan kirkko


                            Sairaanhoitajakoulu ja sateenvarjopuu
 Uuden leikkaussalin rakennuspäällikkö Pekan tupa ja talon takana kummulla vesipumppu
Vesitornin päällä pidetään luentoa sairaala-alueen vesijärjestelmästä?
Tässä talossa asuivat matkanjohtajamme Päivi, vammaisprojektia Kendussa vuoden ajan vetävä Pirjo ja sairaalan johtava lääkäri, gynekologi Myriam. Lapset menossa katsomaan Pirjon hoivaamia kissoja: Mpolea ja Sindyä. 

Talomme takasiivessä on myös keittiö, jossa kenialaiset kokit tekivät afrikkalaista kasvisruokaa meille suomalaisille. Kanssamme asuivat myös Tiina, amerikkalainen sairaanhoitajienopettaja Darla ja chileläinen lääkäriopiskelija Myriam. Myös Mpole vietti täällä monta yötä. Toinen vierastalo jäi kuvaamatta; siellä asuivat Tuulikki ja Sini, Leena ja PirjoT.

                                           Kukkaloistoa
                     Talomme seinustalla Joulutähti katkaistuna
                                                         Magnolia?
                          Tälle kukkivalle puulle emme saaneet nimeä

Mieleen jäivät erityisesti pieni vastasyntynyt poikavauva, vammaisten lasten iloiset ilmeet ja toistensa auttaminen, toki myös heidän ankeat asuntolansa ja kengättömyys...
Teksti ja kuvat Malli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti