BLOGIA TÄYDENNETÄÄN MYÖS TAANNEHTIVASTI!
KOMMENTIT ON KIVOJA!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Masai Maran luonnonpuistossa

Masai Maran luonnonpuisto-safarilla olimme yhden viikonlopun. Matka oli aika pitkä sikäläisillä teillä ja tuntui vielä pitemmältä. Koska tarkoitus oli selvitä mahdollisimman halvalla, automme ja majoituksemme olivat välttäviä. Autonkuljettaja sen sijaan oli ilmiömäinen kuljettaja ja opas; hän etsi meille leijonia ja gebardin.

     Gnu-antilooppeja ruokailemassa matkallaan Serengetiin ja osa näistä kohti tuhoaan.
                                        Ensimmäiset elefantit oli sykähdyttäviä!
                              Siitä ne marssivat tien yli meistä piittaamatta.
                                                          Joku joen uoma
                                                                Punaisia teitä
                                                        Näkymää kaukaisuuteen
                    Kävimme myös Tansaniassa; meillä on joukkoviisumikin!
                          Otso on Keniassa ja Vilja Tansaniassa
Joen yli me menimme siltaa pitkin, mutta gnut menevät joen yli ja moni niistä hukkuu. Kiviltä näyttävät ovat hukkuneita gnu-antilooppeja. Haju oli karmea! Krokotiilit eivät ehdi syödä kaikkia tuoreina...
 Joessa makoili myös virtahepoja; tätä polkua pitkin ne kulkevat yösijoilleen.
                               Joella meillä oli aseistautunut vartiomies turvana!
                            Jälleen vähän kumpuilevaa maisemaa
                        Safari-auton katto nostettu ylös katokseksi.
 Campingmajoituksesta saimme retkilounaan, joka oli kuumassa autossa, pahvilaatikossa 4 tuntia, muttei kanankoivista tai munista kukaan sairastunut!
              Ei maisema ihan niin yksitoikkoista ollutkaan kuin välillä tuntui
                 Toisena iltana menimme Masai-kylään  (maksusta)
 Masaiheimon naiset rakentavat talot ja miehet aidat talojen ja kylän asumusten ympärille. Osa lapsista oli surkeita ja kärpästen syötävinä
 Masai-soturilla on hameen alla shortsit ;) Tässä Otso kokeilee leijonannahkahattua!
 Samoin Vilja; myös Seppo ja Sini kokeilivat, me Katin ja Leenan kanssa emme rohjenneet.
                                    Masaimiehen rakentama  aita talon suojana
 Soturit esittivät meille vaimonhankintatanssin, jossa hyppäämällä korkealle saa maksusta alennusta muutaman lehmän! Nuorena on harjoittelu aloitettava!
                               Masaisoturit tekivät tulta lähes perinteisin menoin! 
                                                Masait ovat pitkiä ja hoikkia.
 Saimme käydä myös parissa talossa miesten vieraina; vaimot hiipivät seinustoja pitkin ulos... Sen jälkeen meille laitettiin ostettavia koruja ja vielä sen jälkeen vietiin heidän torilleen. Jo päivällä olimme tehneet portilla ostoksia samoilta naisilta!
Isosisko lypsää vuohta, jota pikkuinen on pitänyt jo paikallaan siskon lypsäessä toista vuohta!

                  Lammessa ei ollut ketään juomassa eikä kylpemässä!
                                          Kuu ei paljon valaissut campingaluetta. 
         Siellä oli sähköt päällä vain pari tuntia aamusta ja illasta.
                             Ravintolasalin lattian hauskaa laattaa
Baarista piti ostaa ruokajuomat, edes vesi ei ollut ilmaista, muttei se ollut kallistakaan
 Safaritelttani nro 13 oli aika surkea; ei lämmintä vettä, tosin ei suihkusta kylmääkään; vetoketjut rikki. Jouduin yksin :(( Pelkäsin yöllisiä askeleita ja rykäisyjä ulkoa, en gebardien tappelua, pelkäsin myös mamban luikertelevan... Pimeässä Afrikassa teltassa yksin lähes 7-kymppinen muori! Rukoilin kaiket yöt! Ei tullut mambaa eikä masaita ;)
 Telttakylä oli viehättävä, istutuksia ja muutenkin siistiä. Jopa lakanat oli hohtavan valkoiset!
                   Tytär perheineen ja kaverit olivat kauempana!

 Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti Kendua, maisema oli yksitoikkoista karua hiekkaerämaata.
 Välietappina Olorin matkamuistomyymälä, jonka vessoissa oli kauniit laatat ja erikoiset katot.
                                  Vilja kokeilee seepranaamiota
Täällä oli laaja valikoima puisia veistettyjä Afrikan eläimiä ja muita tuotteita.
      Huoltoasemalla myös paikallinen matkamuistomyyjä kävi tauolla

Onnellisesti pääsimme kotiin, Kenduun ja omaan asuttuun taloon ja nukkumaan...
Malli teksti ja kuvat 14.11.12; Kati laittaa omia kuviaan, kun ehtii...

perjantai 9. marraskuuta 2012

Missä ja miksi olimme?


 Maranatha Volunteers Finland ry on kristillinen vapaaehtoisyhdistys, joka järjestää projektiluonteisia matkoja ympäri maailmaa. Matkoilla rakennetaan kouluja, sairaaloita, kirkkoja ja muita kipeästi tarvittavia rakennuksia. Rakentaen rakennumme!

Tytär miehineen saivat työkavereiltaan kuulla näistä projekteista ja innostuivat asiasta. Kenian matkaa suunnittelimme jo keväästä asti. Lasten ja mumman mukaanlähtö vähän arvelutti: kuumaa? käärmeitä? moskiittoja?tauteja? matkat? 6-12 tunnin bussimatka Nairobista Kenduun? Kaikilla kolmella aikuisella oli ollut haaveena joskus tehdä jotain afrikkalaisten hyväksi.

Kartalla: https://kenyapharma.org/facilities/88
Kartalla näkyy myös Nairobi, Masai Mara ja valtava Victoriajärvi...
Kun päätös meidän kaikkien matkasta oli tehty, alkoi kiireiset matkavalmistelut: hankittava rokotuksia, malaria-lääkitykset, viemisiä: sairaalatarvikkeita, vauvoille nuttuja ja vaatteita, kaikenkokoisia vaatteita, pehmoleluja, kyniä...
Kaikkea saatiin vähän enemmänkin, kun saimme mukaan ottaa! Mumman ja Paapan muutto viikkoa ennen matkaa pani vauhtia pakkaamiseen; tosin paljon Keniassa tarpeellista annettiin kirppareille tai heitettiin roskiin: vaatteita, kenkiä, henkareita, nappo! jne. Ystävät kutoivat nuttuja, mumma oli kerännyt mittavan pehmolelukokoelman ja niitä ja muita leluja saatiin myös Viljan koulu- ja Otson päiväkotikavereilta, kuten myös lastenvaatteita. Ystävät toivat silmälaseja ja löytyi niitä kotoakin. Mukaan otettavat omatkin vaatteet  (myös liinavaatteet, peitto ja tyynyt) melkein kaikki jätettiin sinne tai jo jaettiin.
Ennen matkaa, matkalla ja kotona rukoilimme paljon johdatusta ja turvallista matkaa. Kotikirkossakin oli meille matkaansiunaustilaisuss! Aina ennen auton starttaamista matka siunattiin; ainakin hiljaisesti. Kotona on ollut paljon aihetta kiittää! Saimme nähdä ja kokea paljon, koimme paljon ystävällisyyttä, iloisuutta ja myös tunnetta siitä, että saattoi olla iloksi toiselle ihmiselle, vaikkapa vain ottamalla hänestä valokuvan ja sitten näyttämällä sitä hänelle. Lapset ihastuttivat vaaleudellaan; heitä haluttiin koskettaa ja silittää ihoa! 

                                       Sairaala-alueen portti
                                           Sairaalan kirkko


                            Sairaanhoitajakoulu ja sateenvarjopuu
 Uuden leikkaussalin rakennuspäällikkö Pekan tupa ja talon takana kummulla vesipumppu
Vesitornin päällä pidetään luentoa sairaala-alueen vesijärjestelmästä?
Tässä talossa asuivat matkanjohtajamme Päivi, vammaisprojektia Kendussa vuoden ajan vetävä Pirjo ja sairaalan johtava lääkäri, gynekologi Myriam. Lapset menossa katsomaan Pirjon hoivaamia kissoja: Mpolea ja Sindyä. 

Talomme takasiivessä on myös keittiö, jossa kenialaiset kokit tekivät afrikkalaista kasvisruokaa meille suomalaisille. Kanssamme asuivat myös Tiina, amerikkalainen sairaanhoitajienopettaja Darla ja chileläinen lääkäriopiskelija Myriam. Myös Mpole vietti täällä monta yötä. Toinen vierastalo jäi kuvaamatta; siellä asuivat Tuulikki ja Sini, Leena ja PirjoT.

                                           Kukkaloistoa
                     Talomme seinustalla Joulutähti katkaistuna
                                                         Magnolia?
                          Tälle kukkivalle puulle emme saaneet nimeä

Mieleen jäivät erityisesti pieni vastasyntynyt poikavauva, vammaisten lasten iloiset ilmeet ja toistensa auttaminen, toki myös heidän ankeat asuntolansa ja kengättömyys...
Teksti ja kuvat Malli

torstai 8. marraskuuta 2012

Mitä Vilja ja Otso tekivät mumman kanssa?


Alunperin Mumma ajatteli menevänsä lasten kanssa muiden mukana työpaikalle uuden leikkaussalin rakennustyömaalle. Mutta olosuhteet siellä oli aika haastavat: märkää ja pimeää. Kattopellit olivat myöhästyneet viikkokaupalla ja sateet alkaneet.
Me harrastimme siistejä sisätöitä: piirustusta, pelailua, käsitöitä ja kissanhoitoa; tietysti alkupäivinä katolla liikkuneet apinat saivat meidät ryntäämään ulos niitä ihmettelemään. (myöhemmin apinoita ei näkynyt)

  Vilja piirsi ja Otso ihaili: monsterimummaa ja kyklooppimummaa ja taisi olla -paappakin! Lapsilla oli tosi hauskaa keskenään piirrellessään.
 Välillä kävimme tietenkin työmaalla tervehtimässä äitiä, isää ja muita; etupäässä Tiina-ystävää. Kävimme ostamassa Leipomosta ihanaa kuumaa leipää ja pikkupullia, nam:))
 Välillä keinuttiin: Oli kymmenen pientä ja pikkuinen sanoi: keinutaan, keinutaan ja he keinuivat ja yksi putos, jäi yhdeksän jäljelle ja pikkuinen sanoi: keinutaan....
 Kävimme myös kylän pikkuputiikeissa ostoksilla: pesuvateja, koska oli miellyttävämpää pestä kylmällä vedellä vadista kuin seistä kylmässä suihkussa. Tässä Päivin innoittamina kokeillaan afrikkalaista kantotapaa. Vilja huomasi, että lippiksestä oli Otsolle apua!
     Joskus saattoi ihailla nukkuvaa Mpolea Tiinan ja Mumman ikkunalla
Yhdestä pihavarastosta suomalaiset löysivät amerikkalaista lahjoitustavaraa sairaalaan vudelta 2007. Osittain se oli likaantunutta ja osin puutteellista, esim alakuvan nostovaate, joita oli paljon! muttei nosturia... Mumma pelasti roskakasasta yhden mielenkiintoisen näköisen sairaalatavaran, jolla lapset saattoivat leikkiä sairaalaa...
 Tiinan kanssa teimme yhdestä nosturiliinasta keinun viikunapuun oksaan. Kaksi lasta siihen mahtui. Mutta kuumassa (yli 40C) Mumma ei kovin kauan jaksanut vauhtia antaa, niinpä kävimme välillä taas kanalassa.
                 Hautovan kanan alta pujahti vastakuoriutunut tipu! 
 Pikkutiput on kahden kanaemon hoivattavina erillisessä karsinassa lämpölampun alla.
 Hautovia kanoja oli toistakymmentä. Siellä oli myös kolme kukkoa; kukkojen arvoasteikkoa en tunne, mutta yksi oli tosi iso ja komea, olisiko ollut isäntä!?
                Jälleen menimme keinulle; nyt Vilja antoi vauhtia
                                                    ja toisinpäin! 
Myös sairaalan saunasta pitävän johtajan Ericin tyttäret olivat joskus keinussa.
Välillä hoidettiin Mpolea, silitettiin, leikitettiin hiirellä ja lankamytyllä ja ilmapallolla ja kulkuspallolla; kerran se kylvetettiinkin, koska se oli ihan pölyinen painittuaan kukkapenkissä Sindyn (Ericin lasten kissa) kanssa. Kylvyssä Mpole ensin vastusteli, mutta lopuksi istui sievästi vadin pohjalla ;)

 Viljalla oli kahden viikon läksyt  mukana ja niitäkin piti tehdä, välillä. Joskus Otsokin sai olla sanomassa, mikä naamiaisiasu millekin eläimelle piirretään. Tässä Otso pelaa Ipadillä. Yhden aamupäivän lapset viettivät sängyssä moskiittoverkon alla Ipadia pelaten! Mumma laski ja järjesti sillä aikaa kynät, vaatteet, silmälasit ja muut viemiset.
Vilja heräsi yhtenä aamuna Mumman vieressä aikaisin ja halusi pelata AngryBirdsejä Mumman kännykällä.
Viimeistä edellisenä päivänä kylältä oli tilattu Diana ja Vivian tekemään Viljalle ja myös Katille lettikampauksia.
 Vilja myös virkkasi Mpolen kaksoisolentoa kotiinviemisiksi; tässä pään alkua kokeillaan oikealle Mpolelle hatuksi. Viljan Mpole on vielä kahta jalkaa vaille valmis...
Kaikenkaikkiaan lapset viihtyivät yllättävän hyvin; tosin mehän olimme myös menossa aika paljon: kirkossa, konsertissa, sunnuntailounasvieraina sairaanhoitajakoululla kenialaisten kanssa, eri kylissä ja kouluilla, kävimme synnärillä ja lastenosastolla moneen kertaan, shoppailemassa ja safarimatkallakin meni kolme päivää.
 Teksti ja kuvat Malli