Liboron kylätoimikunta koulun pihalla

Tiina työn touhussa

Takakontissa...

Liborossa

Tänään lähdimme Liboroon auttamaan koulun ruokailukatoksen teossa. Seppo jäi flunssan vuoksi kevyempiin maalaustöihin sairaalan työmaalle. Me muut pakkauduimme kahteen pikkuautoon, minä ja lapset farmarin takakonttiin.

Koululla kannoimme tiilet rakennuksen viereen, josta muurarin on sitten helpompi aloittaa työnsä. Lapsetkin olivat innolla mukana talkoissa.

        Loppuvaiheessa teimme ketjun, johon tuli mukaan myös paikallisia naisia,

(aurinko porotti hattulalaisen mumman niskaan, joka nyt kesii kuin vanha teippi, kuten lapsenlapsi sanoi!)

                                      Mukaan tuli myös hattulalainen poika

                                           ja vähän myöhemmin myös hattulalainen tyttö,

                                                                                 Tiiliketju-kuvat otti Seth
            heidän hattulalainen äitinsä istui rakennuksen perustuksilla ja asetteli tiilet kasaan./M

               Töiden jälkeen teimme ekoteon ja istutimme jokainen yhden puun koulun tontin rajalle.

                                      Tänne mahtuu vielä montakin puuta

                            Tässä Otson istuttama puu ja koska matkanjohtaja Päivi sanoi, että voisi 10 v päästä tulla katsomaan puita, niin Otso on jo monelle kertonut menevänsä 15v:na Keniaan puutaan katsomaan ja silloin Vilja on 18v eli aikuinen ;)

                                                 Viljan puu

                                    Lopuksi lapset esittivät meille lauluja, runoja ja näytelmän.

                                        Ihka ensimmäinen videoni; sorry laatu ja muut äänet.../M

Me lauloimme Viljan johdolla heille Aluette-laulun. Lopuksi Vilja ja Otso jakoivat kaikille lyijykynät

                                           ja opettajille annoimme leipää lapsille jaettavaksi.

 Useimmat lapset näkyivät vievän leipänsä kotiin, mutta joku nälkäinen haukkaili jo matkalla/M
                       Kotimatkalla pistäydyimme Victorian järven rannalla, mutta siitä myöhemmin.

Verdana-tekstit mumman/ M 6.11.12.

Kenialainen auringonlasku

Maalarimestari

Pistäytyessämme edellisiltana katsomassa "työmaata" maalauspomo Maduda pyysi Otsoakin maalaamaan. Aamulla Otso innoissaan lähti tunniksi, muttei malttanutkaan tunnin eikä kahdenkaan päästä lähteä "kotiin".

 Vilja yrittää houkutella Otsoa leikkimäään...

                                                 Isi maalaa ylhäältä

                                                    Päivi alhaalta

                        Sini saanut Madudalta opastusta rennosta ranteen käytöstä 

                                        Tiina ja PirjoT maalaavat ikkunarautoja

                                                   Tuulikki viimeistelemässä

                                             Leenasta kuva töiden alkutaipaleelta

                                                       Kattomaalia roiskunut

Ristikkoikkunoiden maalausta?/M

Sheila ja pehmonalle

Sheila on ollut jo kauan sairaalassa luumädän vuoksi ja odottaa ensi kuussa saapuvaa suomalaista kirurgiryhmää. Sheila on orpo, sairaalassa hänestä huolehtii täti.

Lastenosastolla

Veimme muutama päivä sitten isot pehmolelut kaikille lastenosaston lapsille.

Maisemia

Mobiiliklinikka

        Tänään vierailimme Ongalon-kylässä seuraamassa sairaanhoitajaopiskelijoiden pitämää neuvolaa. 
                      Kyyti oli vaarallisinta tai ainakin pelottavinta koskaan saamaani!/M

                     Ajoimme ns. karja-autolla kylään, opiskelijat pystyttivät puun alle klinikkansa.
                     Ensimmäiseksi tuli pieni ryhmä koululaisia kuuntelemaan luentoa hygieniasta ja
                     he saivat myös A-vitamiiniannokset suuhunsa.

                   Pikkukoululaiset saivat myös paidat, pehmolelut ja kynät/M
                            Pian tuli myös muutamia äitejä vauvoineen. Nuorin oli viikon ikäinen.

                                         Vauvat punnittiin kolmijalkaan ripustetussa vaa'assa,

                                   pienimmät saivat calmette-rokotuksensa vasempaan käsivarteen.

                                                       Vieras täti aikoo punnita hänet :(
                       Me annoimme kaikille tuliaiset Suomesta: nuttuja, vauvanvaatteita ja pehmolelut.
                       Äidit olivat hyvin kiitollisia vauvalahjoista!

                  Samoin lapset; he ovat käyneet luokassa pukemassa paidat päälleen!/M Vasemmalla oleville kahdelle myöhemmin tulleelle lapselle löytyi myös uutta päällepantavaa matkalaukustamme.

Isommat koululaiset saivat lyijykynät, joita riittikin kaikkiin käymiimme kouluihin, kiitos Ellimellin!

Maalaismaisemaa

Kendu Bayn kylää

Mpole

Kokeilen saanko kännykästä sähköpostin välityksellä laitetta valokuvia...

                          Mpole 19.10.12 lähtiessämme safarille./ M 6.11.

                        Tiina jäi hoitamaan Mpolea safarin ajaksi /M 6.11.

                            Mpole ja kutistunut, erittäin kestävä ilmapallo./M

                                         Mpole nukkuu moskiittoverkolla./M

                                                 Mpole ja Otso/M

                                                        Viimemisin kuvani Mpolesta/M

Moottoripyöräilyä

Keskiviikkona lähdin Pirjon kanssa kohti Kapondon kylää ja sairaalaa, jossa pidimme poliklinikkaa. Suomesta on tulossa marraskuussa kirurgiryhmä leikkaamaan vammaisia lapsia ja nuoria, tsekkasimme näitä potilaita./Kati Lähetetty iPadista

   Tässä Kati ja Pirjo (Syvis) lähdössä moottoripyörätaksien kyydissä kylille. He saivat matkalla runsaasti huomiota koululaisilta; kuin kuninkaalliset. Valkoihoiset ovat syrjemmällä harvinaisia ja joskus pelottaviakin (pienille).

Tämä moottoripyöräkuski lähetti kauttani Suomeen terveisiä: "Jos tulette Kenduun, ottakaa minut kyytimieheksi. Annan turvallista ja hyvää kyytiä hienolla pyörälläni!" 
Muistakaa sitten kertoa hänelle, että olen lähettänyt viestin teille :)/M

Keniassa!

Terveiset savannilta! Lento Istanbulin kautta Nairobiin meni hyvin. Turkish airlines hoiti hommansa kelvollisesti ja lentoon ruuan suhteen erinomaisesti! Alkumatkasta jaettiin päivän menu:alkupalat,kaksi lämmin ruokavaihtoehtoa ja jälkiruoka.
Nairobin lentokentällä hoidimme viisumit kuntoon, pienen sekoilun jälkeen saimme valtavan tavaramäärämme kasaan, jännityksellä menimme tullin läpi(ihmettelivät hieman kassillista katetreja...) ja pihalla odottavaan bussiin.
Nyt olemme matkanneet jo monta tuntia suuren hautavajoaman läpi. Aamukin on valjennut ja koululaiset kävelleet kouluihinsa.

Mbole

Olin jo ennen matkaamme lukenut Mbole-kissasta yhden amerikkalaisen kaverin pitamasta blogista. Kyseinen nuorimies olikin paattanyt muuttaa Kendu Baysta Nairobiin ja jatti juuri hankkimansa pienen pienen kissanpennun yhden suomalaisen huolehdittavaksi. Niinpa Mbole on ollut taalla ilonamme,etenkin lapset ovat sita tykanneet leikittaa ja onpa se murskannut kahta lukuunottamatta kaikkien suomalaisten sydamet. Kissanpentu on pieni ja heiveroinen kun tulimme, ei varmasti lahellakaan 12 viikkoa, jolloin sen virallisesti olisi voinut emostaan vierottaa. Haimme kaupasta sille kissanpennun ruokaa, annoimme matolaakityksen ja kissa on kasvanut ihan silmissa.


Naapurissa on asustaa myos Cindy-kissa, jonka kanssa Mbole tykkaa leikkia. Niiden telmimista on hauska seurata.

Kirppujen ruokaa

Kun olin aikoinaan Etiopiassa yhden kesan, minulle sanottiin,etta kirput alkavat purra kuuden viikon jalkeen. Siihen luottaen uskoin selviavani taalla hyvin...

Yhtena aamuna heratessani huomasin kutisevia, pienia jalkia jaloissa ja vyotarolla. Laskin yli neljakymmenta puremaa... Kenialaiset kirput eivat siis ole yhta nirsoja kuin sukulaisensa Etiopiassa. Sattumalta naimmekin yhden sangyssa hyppimassa.

Masai Mara

Viime viikonlopun vietimme safarilla Masai Maran luonnonsuojelualueella. Tie sinne oli pitka ja polyinen, mutta kuuden tunnin ajomatkan jalkeen saavuimme perille. Seeproja, gnu-antilooppeja ja villisikoja naimme ensimmaiseksi. Melkein heti tuli norsujakin vastaan. Samoin korppikotkia, sihteerilintuja ja muita hienoja lintuja.

Gnut olivat aloittaneet vaelluksensa Serengetin suuntaan nelja paivaa aiemmin ja ylittaessamme siltaa pitkin Mara-jokea kohtasimme kammottavan nayn. sadoittain kuolleita antilooppeja kellui joessa ja oli takertuneita rannan kivikkoihin. Oppaamme kertoi, etta gnuita on kaksi miljoonaa ja niista 250 000 kuolee joka vuosi jokea ylittaessaan. Hajukin joen rannalla oli karmea. Onhan se selvaa, etta jotain tarvitaan liiallisen lisaantymisen ehkaisemiksi, mutta jotenkin tuli surullinen olo. Gnut pakkautuvat joessa kuulemma niin lahelle toisiaan, etta osa niista kaatuu, taittaa kivikossa jalkansa ja jaa muiden jalkoihin.
Yksi kuusimetrinen uroskrokotiili nahtiin joessa ja muutama pienempi, niilla taisi olla juhlapaivat. Virtahepoja joessa lekotteli kanssa, ne eivat paljon liikkuneet.

Oli kylla hieno katsoa, kuinka gnut taivalsivat kaikki samaan suuntaan.

Yon vietimme telttamajoituksessa. Aamulla ajoimme toiseen osaan luonnonpuistoa ja naimme leijonia ja parhaimpana kaikesta gebardin! Se istui ensin korkean kiven paalla tahystelemassa, mutta lahti sitten vaanimaan impala-antilooppia ja seeproja. Valitettavasti se ei saanut saalista, emmeka me nahneet sen juoksevan huippuvauhtiaan.

Kati saa laittaa lisää eläinkuvia...